Sosiaali- ja terveyspalvelu- sekä maakuntauudistus vaikuttaa kaikenkokoisiin yrityksiin kaikilla toimialoilla. Mutta erityisesti muutos tulee koskemaan seutukuntien ja maakunnan asukkaita. Kuntien ja valtion aluehallinnon yhdistyessä syntyy mahdollisuus tehostaa yrityksille suunnattuja palveluita. Samalla myös luodaan uusi Sote-palveluiden toimintamalli, jossa kansalaisille annetaan mahdollisuus valinnanvapausjärjestelmän kautta valita itselleen se taho, jonka terveyspalveluita he haluavat käyttää. Uudistuksen yhteydessä on myös luotava vihdoin yhden luukun palvelumalli kaikille yrityspalveluille.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia. Monet asiantuntijatahot ovat sanoneet omana näkemyksenään, että niitä ei kuitenkaan saavuteta pelkästään hallintorakenteita muuttamalla. Tarvitaan rohkeaa toimintatapojen uudistamista, mikä on mahdollista vain avoimen kustannus- ja laatuvertailun sekä terveen kilpailun avulla.
Uudistuksen lähtökohtana on ollut, että uuden toimintamallin kautta luodaan sellaiset terveyspalvelut, jotka mahdollistavat yhdenvertaisen palveluiden saatavuuden maan eri puolilla. Tämä on tarkoitus toteuttaa kansalaisten valinnanvapausmallin kautta, mitä pidetään Sote-uudistuksen tärkeimpänä elementtinä. Valinnanvapausmallin tavoitteena tulee olla ”enemmän terveyttä samalla rahalla”.
On huolehdittava siitä, että luvan toimia sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelutuottajana tulee riittää valinnanvapausmarkkinoilla toimimiseksi ja että markkinoille pääsemiselle ei aseteta kohtuuttomia vaatimuksia. Myös maakunnan pitää huolehtia, että valinnanvapaus toteutuu ja että alueella on riittävästi eri palveluntuottajia.
Suunnitellun valinnanvapausjärjestelmän haasteena kansalaisen kannalta voidaan pitää sitä, että kun on valinnut joko julkisen sektorin toimijan tai yksityisen sektorin, niin siinä on pysyttävä vuoden ajan. Palvelun tuottajan saa vaihtaa vasta vuoden päästä, vaikka ei olisikaan tyytyväinen saamiinsa palveluihin. Ja mikäli kansalainen ei itse valitse palvelun tuottajaa, niin maakunnallinen organisaatio tekee sen hänen puolestaan. Siksi kansalaisen on syytä perehtyä tarkoin siihen, millaista palvelua hän haluaa/tarvitsee.
Hyvää mallissa on myös se, että palveluiden hinta on etukäteen tiedossa. Näin ollen kansalainen tietää etukäteen, mitä palvelut maksavat. Yksityisten toimijoiden kannalta haasteeksi voi hyvinkin muodostua se, että kun on ilmoittanut etukäteen sen, mitä heidän palvelunsa maksaa, niin sitä ei voi sopimuskauden aikana muuttaa. Jos palvelujen hinnoittelu ei ole oikein, etenkin pieni terveydenhoidon yritys voi mennä konkurssiin. Tämä ei ole vain teoriaa, vaan voi olla pienille yrityksille kohtalon paikka.
Myös suuremmat terveyspalveluyritykset ovat joutuneet pohtimaan sitä, miten heille asiakassegmentit tulevat. Mikäli he saavat asiakkaikseen perusterveitä ja kunnostaan huolta pitäviä asiakkaita, niin tulos voi yritysten kannalta olla varsin hyvä. Mutta jos heille tuleekin asiakkaiksi paljon sellaisia potilaita, jotka tarvitsevat terveyspalveluita paljon, niin tulos voi hyvinkin olla melkoisesti miinuksella.
Kuitenkin pienet yritykset ovat selkeästi suuremmassa vaaravyöhykkeessä kuin suuret, sillä suurilla on talouspuskureita ja laajemmin hinnoittelun osaamista. Asiakkaidenkaan kannalta ei ole hyvä tilanne, jos hänelle jo aiemmin tutuksi tullut ja hyvää palvelua tarjonnut yksikkö tekee vararikon. Sanotaan, että terveydenhuollossa tuttuus on melkein puolet palvelun laadusta, joten moni asiakas haluaisi säilyttää sen tutun palvelun tarjoajan.
Jarkko Wuorinen
Kaupunginvaltuutettu Savonlinna
Maakuntahallituksen ja maakuntauudistuksen ohjausryhmän puheenjohtaja