Retkiluistelu on mielenkiintoinen ja innostava talviliikuntalaji. Siinä kunto kasvaa samalla kun mieli virkistyy virikkeisellä radalla. Ratoja on viime vuosina aurattu eri puolille Suomea. Niiden pituudet vaihtelevat kilometristä aina kymmeniin kilometreihin. Kun Suomessa vielä on kunnon talviolosuhteet, niin luistelijoita tulee tänne muista Euroopan maista, etenkin Hollannista.
Retkiluistelu on myös siinä mielessä mukava laji, että sen harrastamiseen ei tarvita paljon varusteita. Retkiluisteluterät voidaan kiinnittää hiihtomonoihin ja vauhdikkuutta voi lisätä käyttämällä luisteluhiihtosauvoja. Suojavarusteena olisi hyvä olla kypärä, sillä kun luistellaan luonnonjäällä, niin siinä on aina jonkin verran railoja. Joskus haasteena on myös tuuli, kun luistellaan aavalla selällä. Muuten luisteleminen on kohtalaisen helppoa, kun ei ole mäkiä.
Itse olen nuorempana kilpaillut uinnissa ja hiihdossa ja näihin pohjautu nykyinenkin peruskuntoni. Näiden lisäksi olen harrastanut ja harrastan aktiivisesti edelleenkin laskettelua, rullaluistelua ja pyöräilyä. Uusin harrastus on kajakkimelonta, mutta siihen tarvitsen vielä melkoisesti harjoitusta.
Hyvä henkinen ja fyysinen kunto on ollut tarpeen, kun olen ollut nuoresta alkaen aktiivinen yhteiskunnallisissa asioissa. Etenkin silloin, kun olin Suomen Yrittäjien puheenjohtaja ja Euroopan Yrittäjäjärjestön UEAPME:n varapuheenjohtaja, kunto oli koetuksella. Matkapäiviä saattoi vuodessa olla yli 200, joten omasta kunnosta oli pidettävä huolta. Välillä minulla olikin matkalaukussa mukana rullaluistimet, sillä siihen tarjoutui mahdollisuuksia monessa paikassa.
Jos ei olisi huomioinut henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan, niin olisi ollut vaikea käydä monta kertaa varsin vaikeuta ja monituntisia vääntöjä asioiden eteenpäin viemiseksi. Ja tietysti monissa hotelleissa on kuntosalit, jotka tulivat hyvin tutuiksi. Joskus jopa tein hotellivalintoja osin sen pohjalta, millaiset mahdollisuudet se tarjosi kuntoiluun.
Jarkko Wuorinen
Maakuntahallituksen puheenjohtaja